Simo ja Maija Jussila
Patalantie 158
34740 Koro
Virrat

puh. +358 400 782 632

sähköposti: simo.jussila@phpoint.fi

http://marjatila.jussila.org

Herukat eli viinimarjat

Mustaherukka, Ribes nigrum

Lehdet isot, 3-5 liuskaiset, voimakastuoksuinen. Marja musta ja makea, aromikas.

Kotimainen mustaherukka on tuhti terveyspilleri. Se päihittää C-vitamiinipitoisuudellaan varsinaisena vitamiinipommina pidetyn appelsiinin, ja sisältää myös E-vitamiinia, flavonoideja ja fenolihappoja. Parhaiten vitamiinit säilyvät, kun marjat pakastetaan kokonaisina ja päälle ripotellaan hieman sokeria. Mehunvalmistuksessa kannattaa välttää keittämistä - nopea kuumennus riittää.

Punaherukka, Ribes Rubrum-hybr.

Runsaskukkainen, riippuva. Vaalean kellanvihreät kukat. Marja punainen, hapan. Punaherukka on yksi tavallisimmista marjapensaistamme. Kasvaa maassamme myös villinäkin.

Valkoherukka

Valkoherukka on punaherukan muunnos. Tämä tarkoittaa sitä, että valkoherukka on kasvitieteellisesti punaherukka, mutta marjasta puuttuu punainen väri.

Viherherukka, Ribes nigrum

Viherherukka on mustaherukan muunnos, jonka marjoista puuttuu musta väri. Se muistuttaa vihreää karviaista, mutta on kuitenkin pienempi, saman kokoinen kuin muutkin herukat.

Muut puutarhamarjat

Karviainen, Ribes uva-crispa

Karviainen on herukoiden sukulainen, joten siihen pätevät samat kasvu- ja hoito-ohjeet. Tiheästi haarova, Lehdet pienet, 3-liuskaiset. Marja kellertävä, punaruskea tai punainen, karvainen tai paljas.

Vadelma

Kasvuaika:	monivuotinen
Kylvöajankohta ja määrä:	Taimet istutetaan varhain keväällä, ennen kuin silmut ovat avautuneet. Eteläisemmässä Suomessa myös syysistutus saattaa onnistua.
Taimiväli:	Riviväli 2-2,5 m ja taimiväli 0,5 m
Kasvupaikka, maaperä:	Multava ja kosteutensa säilyttävä maa. Kevyet maat lannoitetaan. Tuulensuojainen paikka.
Soveltuvuus, käyttötarkoitus:	Maahan johon vatut istutetaan, ei saa olla monivuotisia rikkaruohoja. Esimerkiksi juolavehnää ei saa poistettua niin, etteikö vatuntaimia siinä samalla vahingoitettaisi.
Hoito, leikkaus:	Versot on tuettava, viimeistään istutuksen jälkeisenä syksynä. Taimet sidotaan tukipuihin, joita on sijoitettu neljän metrin välein. Tukipuiden tulisi ulottua 1,5 metriä maan yläpuolelle. Tukipuiden väliin pingotetaan rautalangat. Vanhat versot leikataan sadonkorjuun päätyttyä pois. Rikkaruohot kitketään pois. Poutakausina kastellaan.
Istutus, viljely, lisääminen:	Leviää maanalaisten rönsyjen avulla. Voidaan lisätä niin, että kaivetaan rönsytaimia maasta ja siirretään ne sitten uuteen paikkaan.

Marja-aronia, Aronia mitchurinii

Kasvuaika:	monivuotinen	Kuvassa raaka marja-aronia, kypsänä marjat ovat mustia ja lehdet ovat silloin varsin tummia.
Kukinta-aika:	Kesäkuu
Kasvin koko:	1,5-3 m korkea ja 1,5-2 m levyinen.
Ulkoasu:	Pensaalla on kaunis punainen syysväritys ja marjat ovat kiiltävän mustat. Kesäkuussa kasvi kukkii valkoisin kukinnoin.
Kasvupaikka, maaperä:	Viihtyy ravinteikkaassa ja hiekkapitoisessa multamaassa. Kasvupaikka aurinkoinen, puolivarjoisa
Soveltuvuus, käyttötarkoitus:	Kasvia voidaan kasvattaa pensasaitana, ryhmissä ja suojakasvina. Soveltuu myös rinnekasviksi.
Sadonkorjuu, säilöntä:	Marjat ovat C-vitamiinipitoisia ja soveltuvat mehuihin esimerkiksi mustaherukan ja vadelman kanssa. Sopivat hyvin myös hillojen, hyytelöiden, kotiviinien ym. valmistukseen. Aikuisesta pensaasta saadaan satoa noin 7-8 kiloa.
Hoito, leikkaus:	Säännöllinen leikkaus. Leikkaus pitää pensaat satokykyisenä.

Metsämarjat

Mustikka, Vaccinium myrtillus

Mustikka on monivuotinen, pysty, 10-30 (-40) cm korkea varpu, jonka haarat ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, sahalaitaisia ja varisevat talveksi. Kukinta-aika touko-heinäkuu. Marja pallomainen, tummansininen ja vahapeitteinen tai musta ja kiiltävä, sisältä tummansininen.

Mustikka kasvaa yleisenä koko Suomessa. Mustikka on tyypillinen havumetsien kasvi, jossa varpu voi kasvaa jopa 30 vuotta. Se kasvaa Etelä-Suomessa runsaana lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa lajia esiintyy tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kankailla eli se hakeutuu pohjoisen kangasmailla hieman kuivemmille ja karummille alustoille kuin eteläiset lajitoverit.

Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen.

Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, rannoilla, rämeillä ja tuntureilla. Se on monivuotinen kanervakasvi, jolla on ohuet, syksyisin varisevat lehdet ja vaaleanpunertavat kukat. Mustat tai tummansiniset marjat kypsyvät heinä-elokuussa.

Mustikka sisältää runsaasti flavonoideja, nykyisin niin ahkerasti tutkittuja aineita, joilla on myönteinen vaikutus ihmisen terveyteen.

Mustikka on toinen tärkeimmistä teollisuusmarjoistamme. Se on kuitenkin elintarvikeraaka-aineena häviämässä kilpailun viljellylle pensasmustikalle - kun hinta ratkaisee, jää maku toiselle sijalle.

Vaikka mustikoiden poimiminen on hieman puolukoiden poimimista hitaampaa, voi mustikoillakin ansaita päivässä sievoisen summan. Mustikan poiminnassa on oltava erityisen tarkka, sillä varsinkin kosteina syksyinä mustikat voivat olla ns. "savipuolen" vaivaamia. Tällaiset marjoja ei kannata kerätä, sillä marjanostajat eivät huoli niitä. Mustikat homehtuvat nopeasti, joten ne tuotava välittömästi ostajalle. Mustikka on myös hyvin hallanarka.

Puolukka, Vaccinium vitis-idae

Puolukka on pysty tai kohoava, 5-30 (-50) cm korkea varpu. Varret ovat liereitä, karvaisia. Lehdet talvehtivia, suippoja, päältä vihreitä, alta vaaleanvihreitä. Kesä-heinäkuu on kukinta-aikaa. Marja on pallomainen, punainen ja mehukas.

Puolukka kasvaa yleisenä koko Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomessa puolukka on metsien aluskasvillisuuden yleisin ja runsain varpu.

Suurimmat puolukkasadot ovat yleensä kanerva-, puolukka- ja jäkälätyypin kankailla. Marjominen on paras paikoilla, joissa puiden latvuspeittävyys on alhainen. Satoisimmat puolukkakasvustot ovatkin usein päätehakkuun jälkeisillä aukeilla tai siemenpuuston alla.

Puolukan paras poiminta-aika ajoittuu elokuun lopulta lokakuun alkuun. Hallojen jälkeen puolukkaa voi käyttää vielä kotitalouskäyttöön (mehumarjat, rakkomarjat). Puolukkasato on suurimmillaan viikko tai pari punaiseksi muuttumisen jälkeen.

Puolukka on taloudellisesti merkittävin teollisuuden käyttämistä marjoista. Se kasvaa kuivahkoissa mäntymetsissä, hakkuuaukeilla sekä tuntureilla. Puolukan lehdet ovat nahkeat ja vahapeitteiset, kukkaterttu on valkea tai vaaleanpunainen. Puolukat kypsyvät yleensä elo-syyskuussa ja niitä voi kerätä useimpina syksyinä aina lumen tuloon saakka.

Kiinteitä ja kovia puolukoita on nopea kerätä ja kokeneiden, usein haravapoimuria käyttävien, poimijoiden päiväsaalis voi olla jopa 100-200 kiloa. Kun kilosta puolukoita maksetaan noin 6 markkaa, voi tehokkaan poimijan päiväansio nousta yli tuhanteen markkaan. Hitaampikin poimija noukkii päivässä parin kolmensadan markan edestä puolukoita, ja kaiken lisäksi verottomana.

Puolukat kannattaa kerätä riittävän kypsänä, sillä raakana kerätyt marjat ovat paljon kypsiä kevyempiä, ja niin poimijakin saa marjoista vähemmän rahaa. Puolukka sisältää paljon sitruuna- ja bentsoehappoa, mistä johtuu sen voimakas, hapan maku. Vaikka hapot parantavatkin puolukan säilyvyyttä, ei sitäkään pidä varastoida kotona useita päiviä vaan se tulee tuoda keräyspäivänä marjanostajalle.

Sivun tietolähteet:

http://puutarha.net
http://www.arctic-flavours.fi/